Olen nyt sitten fiksuin ihminen maan päällä, vaikkakin ilmeisen tilapäisesti. Sain luettua Neal Stephensonin Cryptonomiconin. Lukemani pokkari on pikkuisen tuhatta ja sataa sivua paksumpi tiheää kahdeksan pisteen tekstiä, jossa ei edes lukujen välissä ole hengähdystaukoa. Lukeminen kesti noin kymmenen kuukautta, mutta viimeiset muutaman sata sivua nielaisin parissa päivässä. Cryptonomicon on listattu ensimmäiseksi sellaisella verkkosivulla, jossa esitellään ne kymmenen scifi-kirjaa, jotka jokainen asianharrastaja teeskentelee lukeneensa, mutta jotka jokaisen tulisi lukea − sieltä (10 Science Fiction Novels You Pretend to Have Read) myös ensimmäisen virkkeen toteamus.
Stephenson on luokiteltu scifi-kirjailijaksi, vaikka esimerkiksi Cryptonomiconissa ei ole tavuakaan scifiä. Tai ehkä sittenkin – Stephenson on todennut kirjan julkaisuhetken haastattelussa, että scifissä voi tutkia vaihtoehtoisia todellisuuksia. Kun reaalielämässä toteutuu aina vain yksi tapahtumakulku, scifissä voi pohtia, mitä muuta samoista lähtökohdista olisi voinut kehkeytyä. Se on sekä vaihtoehtohistoriaa että yksi tulevaisuudentutkimuksen perusajatuksia.
Kirjassa ei siis ole yhtään vielä keksimätöntä laitetta, ei outoja olioita eikä vieraita planeettoja ja useimmat tapahtumat ovat ajoitettavissa melkein päivälleen. Stephenson kertaa satoja sivuja toisen maailmansodan historiaa Yhdysvaltoja koskevilta osiltaan. Matematiikkaa on runsaasti selitettynä sekä sanallisesti että kaavoina ja tietotekniikan historian olennaiset käänteet. Kantavana ideana on kryptologia, sekä salaus että sen purkaminen, saksalaisten Enigma sekä mahdollisesti Stephensonin omaa tuotantoa olevat Azure eli Pufferfish ja Arethusa, joka on ratkaiseva kirjan tapahtumissa. Kun kirjoittaa näinkin kattavan seikkailukirjan toisesta maailmasodasta, ei voi välttää mainitsemasta vielä natsien kultaa. Vielä pikkuisen urkumusiikkia ja niin paljon väkeä, että monet nimet ovat jo ehtineet unohtua siihen mennessä, kun ne mainitaan toisen kerran. Tämä jonkin verran vaikeuttaa muutenkin polveilevien juonten seuraamista. Kirja kertoo lomittain kahdesta ajasta, joista toinen kulkee 1930-luvusta toisen maailmansodan loppuselvittelyihin ja toinen vuoden verran 1990-luvun loppupuoliskolla. ”Cryptonomicon” on kuvitteellinen koodikirja.
Tarina alkaa Shanghaista, jossa suuri osa Diamond Agesta, Stephensonin edellisestä romaanista, tapahtui. Bobby Shaftoe hurjastelee kuorma-autolla ehtiäkseen satamaan ja laivalleen muiden merisotilaiden tavoin. On marraskuun loppu 1941. Yhdysvallat vedetään mukaan toiseen maailmansotaan karulla tavalla: suunnilleen viikkoa myöhemmin Japani silppuaa Pearl Harborissa melkoisen osan Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastosta, mutta hallitsee sotanäyttämöä (Pacific Theater − mistähän moinen kielikuva lienee peräisin) tosiasiassa vain seuraavaan kevääseen saakka. Hyvästiksi Shanghaista Bundilla seisova Goto Dengo heittää Shaftoelle laivaan käsikranaatin, jonka ympärille on kääritty valkoinen otsanauha. (Onneksi hän ei kuitenkaan vetänyt sokkaa irti.) Japanilaisen Goto Dengon rinnalla kaikki nykyiset ”selviytyjät” ovat kurjia vikisijöitä, ja Bobby Shaftoe taas ei aina ihan tiedä, mitä ja missä. Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista mahdollisimman vähin keskeytyksin, koska muuten lukijakin joutuu usein ihmettelemään, mitä ja missä. Kaikkein teknisimmät osuudet olisivat varmasti luettavuudeltaan parantuneet editoinnista. Luettuani nyt viisi Stephensonin romaania olen kuitenkin jo tottunut ajatukseen, että hänen tarkoituksensa on myös opettaa.
Juonessa palataan heti muutama vuosi taaksepäin, ja Stephenson esittelee loput toisen maailmansodan sankarit, matematiikan opiskelijat, fiktiiviset Laurence Pritchard Waterhousen ja Rudy Hacklheberin sekä faktisen Alan Turingin. Heti tämän jälkeen hypätään viisikymmentä vuotta eteenpäin ja New Jerseyn Princetonista Filippiinien Manilaan, jonne Randall Laurence Waterhouse lentää tapaamaan Avi Halabya neuvotellakseen heidän yhteisen it-yrityksensä suunnitelmista. Tarkoituksena on vetää meren pohjassa tietoliikennekaapeli Etelä-Kiinanmeren valtioiden yhdistämiseksi, ennen kuin joku muu ehtii tehdä sen. Tarina etenee katkelmittain ajasta ja paikasta toiseen Englannissa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Norjassa, Ruotsissa, Filippiinien lukuisilla saarilla, Kiinan ja Australian välisellä merialueella noin yleensä ja erityisesti Kinakutan sultanaatissa. Stephenson näyttää suosivan suomalaista: tässäkin tarinassa on suomalaisia sivuhenkilöitä. Julieta Kivistikiä ei ainakaan nimestä eikä pikimustasta tukasta tunnista suomalaiseksi, eikä Pekka-nimistä nörttiä saa sekoittaa Linus Torvaldsiin.
Ensimmäiset pari sataa sivua ihailin kirjailijan rönsyilevää mielikuvitusta, kunnes ryhdyin tarkistamaan yksityiskohtia verkosta. Sen jälkeen ihailin kirjailijan käsittämättömän laajojen tietojen lisäksi hänen taitoaan yhdistää kuviteltu todelliseen. Bletchley Park oli ja on oikeasti olemassa: sodan aikana koodinmurtajien työ- ja koulutuspaikkana, nykyisin museona. Kaakkois-Aasian valtioiden pikkusaaret on nimetty tarkasti ja sodan vaiheet ajoitettu täsmällisesti. Mukana ovat omilla nimillään sekä saksalaisten sukellusveneet että kenraali Douglas MacArthur silkkikimonoineen. Sen sijaan Kinakutan sultanaatti lienee Stephensonin omaa keksintöä, mutta se voisi olla mikä tahansa Etelä-Kiinan meren pienistä valtioista.
Laurence Waterhouse ja Alan Turing murtavat saksalaisten ja japanilaisten salauskoodeja ja levittävät väärää informaatiota vihollisen harhauttamiseksi; Hacklheber tietysti toimii toisella puolella, ja opiskelukaverin ajatusten tunteminen auttaa salausten purkamisessa. Tukikohdassa työskentelee myös pappi, Enoch Root, joka ilmaantuu tarinaan siellä täällä ja tavallisesti jossain käännekohdassa. Yhtenä hahmona Enoch Root sitoo yhteen toisen maailmansodan vaiheita ja it-kuplan paisumista, mutta hänen lisäkseen jokunen muukin säilyy hengissä vuosituhannen loppuun saakka.
Stephensoniin ei ehkä kannata tutustua lukemalla ensimmäiseksi Cryptonomiconin. Kaikki romaanin tarinat ovat huikeita, mutta aineksia on liikaa yhdellä kerralla sulateltavaksi. Stephensonin kirjallinen englanti ei sekään ole helpoimmin sulateltavia tyylilajeja. Lukemistani Zodiac sopinee hyvin aloittelijalle, vaikka Diamond Age onkin hauskempi. Toisaalta Cryptonomiconissa on jokaiselle jotain, sotahistorian ja matematiikan ohella romantiikkaakin, stephensonilaisittain väritettynä.
Ja jotta ei unohdu – Stephenson keksi bitcoinin. Yksi Randyn ja hänen kumppaneidensa liikeideoista oli elektroninen raha. Kirjaa kirjoitettaessa Internet nykyisessä muodossaan oli vielä alkutekijöissään: Amazon vasta perustettu, samoin eBay, mutta tuohon aikaan elektroninen raha oli vain lompakko verkko-ostosten maksamiseen. Itsenäistä elektronista valuuttaa ei kukaan tarjonnut.
Kirjakertomuksia 